Harrastan neulomista autossa. Hyvin suuri osa tuotoksistani syntyy juuri tien päällä. Siis kun joku muu ajaa, ja juuri tämän takia itse ohjastan harvoin. Myös bussissa neulon. Tai ainakin neuloin. Se oli ihan helppoa, kun laitoin lapsen kaukalossa penkille, toisen viereiselle penkkiparille ja kun vauva nukkui, voi joko neuloa taikka virkata, päätellä, parsia tai mitä tahansa.

Mutta annoimme kaukalon pois. Naapuriin. Hyvään tarpeeseen toki. Mutta mitenkäs nyt bussissa, kun taapero istua retkottaa ihan vapaana vöissä vieressäni. Kerran jo testasimme matkustaa näin. Ei siinä uskalla puikkojen kanssa hosua. Ja nyt kun muutenkin uudet harrastukset uhkaavat syödä rajusti aikaa käsitöiltä. Eikä niitäkään voi bussissa harrastaa. On hyvin vaikeaa vääntää itsensä kovin solmuiseen jooga asentoon bussin penkillä taaperon vieressä.

Ehkä on sitten keskityttävä lukemaan bussimatkoilla. Toisaalta matkatkin varmaan vähenevät, kun isompi lapsi ei halua jatkaa tanssitunneilla käymistä. Ja oman auton kyytissä voin toki neuloa edelleen.