Enpä tiedä, lieneekö olemassa yhtään, ainakaan naispuolista, tanssijaa, joka ei yhtä mittaan haaveilisi uusista tanssivaatteista. Tai jos tällaisia luonnonoikkuja onkin, en minä ainakaan kuulu heihin.

Koska koti on täynnä kankaita ja rahat jatkuvasti vähissä, täytyy suurin osa värkätä itse. Toisaalta, sehän taitaa olla osa sitä hauskuutta. Nykyään kun voi kuluttaa ensin viikkoja etsiskellen idoita netstä, ja sitten osan niistä toteuttaa. Olen nykyään varsin laiska ompelemaan, mutta ehkäpä innostusta löytyy, kun saan vielä kerran kaivettua koneen kaapista. Ajattelin nyt ensin leikellä monenmoista tähän ommeltavaksi - pikkuhiljaa vaan senkin.

Koitan saada hyödynenttyä nyt vanhoja vaatteita, joita tuolla kapeissa on lojunut käyttämättömänä jos ties kuinkakaua. On muutama huonon mallinen hame, joista kuminauhakin on rikki, ja jokin liian lyhyt paita. Leveästä pitkästä hameesta saa paljon kangasta. Ja liian lyhyen paidan voisi ehkä lyhentää vielä lyhyemmäksi choliksi. Lisäksi on muutama iso kankaan palanen, jota on käytetty sellasena käsillä/harteilla roikkuvana mikä-se-sitten-onkaan-nimeltään. Niistäkin ainakin yheden keltaisen voisi raskia leikata vaatteiksi. Ehkä siitä saisi kivan boleron.

Lisäksi kassista löytyin pieni pala silkkiä. Siitä saa vain jotakin suhteellisen pientä, eli ideointia tarvii. Joku, missä takaosa on auki. Olen siihen vähän suunnitellut kaavaa bustier tyyliin. Jos uskallan edelleenkään leikata sitä silkkiä, menee vielä pilalle, ja ehkä joskus  tulisi parempi tarve sillekin. Siis olisiko sitä sittenkin marinoitava vielä jokunen vuosi.

Suunnitellesani tuota vaatekappaletta hypin peilin edessä lasten vessa korokkeella. Nuorempi tuli imoittamaan: "Ei hypi siinä!" No eipä sitä sitten voinut.
----

Minun elimistö tuntuu tarvivan liikettä kovasti. Mieli pysyy kunnossa ilmeisesti jatkuvilla endorfiini ruiskeilla. Aamut alkavat kivasti juoksulenkillä. Sen jälkeen riittää joksiin aikaa energiaa ja sen jälkeen väsyttää ihanan "oikeasti".  Tosin iltaharjoittelu tahtoo saada elimistön virittyneeksi niin pitkäksi aikaa, että  unta  ei tahdo saada, kun sen aika olisi.

Mutta kroppa ei sitten tahdo kestää tällaista jatkuvaa pomppimista. Millon on rikki mistäkin. Nyt kun tuntuu, että polvet pysyvät kunnossa, on varpaat alkaneet reistailla. Uusi innostukseni on bollyrobics
, mutta yksi sen tansseista saa aina varpaat krakamaan niin, että loppuiltana ei enää tanssita. Hyvä että kävellä voi. Inhottava dilemma kaikenkaikkiaan!