Kaksi vuotta sitten aloitin tekemaan fleecetakkeja esikoiselle. Kumma kun aina teen lasten vaatteista turhan suuria, mutta hyvahan se vain on, kun tuo valmistuminen nayttaa osalla venyvan. En silti vielakaan viitsinyt tehda loppuun sita ihan jo lahes valmista pusakkaa, vaan paatin pienentaa toisesta taaperolle sopivan. Pikaiseen tekaisin siita jonkinlaisen, kun nayttaa taalla nama kesasaat olevan hyvinkin kalseita, eika raukkapienella ole kuin toppatakki.



Taapero on vahan hankala malli, kun hanesta ei voi ottaa kuvia niin, etta han nakee kameran. Joten vaivihkaa takaapain napatty saa kelvata.